Valitse muistosanat ja muistovärssy, joilla haluat jättää viimeiset jäähyväiset vainajalle.

Muistosanoiksi Muistoa kunnioittaen on paljon käytetty, mutta kovin virallinen jos suhteesi vainajaan on ollut läheinen sukulaisuus tai ystävyyssuhde. Mieti siis kuvastaisiko joku muu lause paremmin mitä haluaisit sanoa.

Valitse seuraavaksi muistovärssy. Mieti tässäkin mikä kuvastaa suhdettanne tai mitä vielä haluaisit hänelle/hänestä sanoa.

Jos epäilet, ettet pysty lukemaan värssyä, älä jätä sitä valitsematta. Jos muistovärssy jää lukematta, se voi kuitenkin olla myöhemmin lohtuna vainajan omaisille. Värssyn miettiminen voi olla lohduksi myös sinulle. Muistovärssy ei kuitenkaan ole pakollinen.

Muistolause sekä muistovärssy tekstataan käsin kortille tai nauhoihin valintasi mukaan.

Lue lisää hautajaisiin liittyvistä käytännöistä täältä>>

Hautakukat löytyvät täältä>>

 

Muistolause

  1. Kiitos suuresta rakkaudestasi
  2. Rakastettu – kaivattu
  3. Rauhaisaa lepoa
  4. Olet aina sydämessäni
  5. Kiitollisena muistaen
  6. Lepää rauhassa
  7. Muistosi säilyy aina
  8. Suurella rakkaudella
  9. Lepää Herrasi huomassa
  10. Kaikesta kiittäen
  11. Lämpimästi muistaen
  12. Rakkaudella muistaen
  13. Sanomattomasti kaivaten
  14. Valoisaa muistoasi siunaten
  15. Muistoa kunnioittaen
  16. Jälleennäkemisen toivossa
  17. Jäähyväiskukkia

Muistovärssy

  1. Jokainen päivä on yhtä lähellä ikuisuutta.
  2. Lepää rauhassa, tuulen kehdossa,
    tuoksussa kesäisen maan.
  3. Surun rannalle luo muistot valoaan.
    Ei koskaan muistosi valoisa jää meiltä unholaan.
  4. Vaikene sydän, kuuntele hiljaa,
    on kuolema niittänyt kalleinta viljaa.
  5. Sadepilvet lipuu taivaallemme,
    suru peittää laulun sydäntemme.
  6. Muisto kaunis voimaa antaa,
    surun raskaan hiljaa kantaa.
  7. Niin lyhyt on askel ajasta ikuisuuteen,
    niin kapea raja välillä taivaan ja maan.
  8. Sydämessä soi laulu hiljainen ja sanaton.
    Metsä hiljaa huminoi, kiire poissa on.
  9. Aika liitetty on aikaan uuteen,
    hän lähti hiljaa kauas, ikuisuuteen.
  10. Täällä on kuin kukkasella aika lyhyt meillä,
    siellä ilo loppumaton niin kuin enkeleillä.
  11. Näin aukeaa portti viimeinen
    valoon ja lauluun lintujen.
  12. Soi holvistossa sävel hiljainen,
    on matka päättynyt, on aika jäähyväisten.
  13. Jätit meille muiston valoisan,
    niin kauniin, rakkaan ja syvän.
  14. Niin hiljaa enkeli kulkua johti
    elon virran valkeita rantoja kohti.
  15. Syvä kuin meri suru olla voi.
    Muistot kauniita kuin aamun koi.
  16. Päin kaunista kaukorantaa
    nyt matkansa siunattu vie.
  17. Säveltä hiljaisuuden sanat ei häiritä saa.
    Kirkkaus ikuisuuden ihmistä koskettaa.
    (H. Aaltonen)
  18. Uupunut matkaaja rannalla himmeän maan
    astui aurinkolaivaan suureen valkeaan.
  19. On raskasta luopua rakkaimmastaan,
    vaikka tietää: hetkeksi ainostaan.
  20. Kaunis on kuunnella kutsua Luojan,
    nukkua pois, kun jo uupunut on.
  21. Hetket hiljaiset jälkeesi jäivät
    kullaten muistojen kirkkaimmat päivät.
  22. Hetket hiljaiset jälkeesi jäivät
    kullaten muistojen kirkkaimmat päivät.
  23. Levolle lasken, Luojani,
    armias ole suojani.
  24. Niin lähdit, enkeli kultainen,
    luo taivaan omien enkelten.
  25. Rakas ystävä ei koskaan kuole.
    Hän elää ajatuksissamme,
    sydämissämme, muistoissamme.
  26. Siellä missä nyt oot,kukkii kaunein maa.
    Siellä tuuli lempein puhaltaa.
  27. Hän jätti tuuleen kuiskauksensa,
    hymynsä auringon lämpöön ja
    tähtiin silmiensä ystävällisen tuikkeen.
  28. Soi temppelin kellot hiljaa.
    Elon Herra on niittänyt viljaa,
    surun tuonut on tullessaan.
  29. Pysähtyi sydämes pursi
    rauhan vienoille vesille,
    armon auringon sylihin.
  30. On ajaton avaruus,
    arjesta irronnut ikuisuus,
    on rauha, hiljaisuus.
  31. Päättyi pitkä kaari elon,
    väsynyt on saanut levon.
    Nuku unta rauhaisaa.
  32. Aurinko laskee, jo pitenee varjot,
    aika on eron ja jäähyväisten.
    Poissa on ystävä kallehin..
    (K. Rydman)
  33. Paina pääsi enkelin syliin
    ja näe suloista unta,
    sillä kotisi on nyt kaunis taivaan valtakunta.
  34. Tuonen lehto, öinen lehto,
    siell’ on hieno hietakehto,
    sinnepä lapseni saatan.
    (A. Kivi)
  35. Astu junastasi rauhan asemalle,
    anna matkatavaroiden mennä.
    Kuuntele kuinka kiskot hiljenevät
    ja tähdet alkavat laulaa.
  36. Sinessä lintu liitää,
    pilviä tuuli tuo.
    Kera kaipausten,
    kiitosten siivin siirrymme Jumalan luo.
  37. Päivä kun nousee, niin sammuvi tähti.
    Ei se ijäks’ sammu, ken elämästä lähti.
    Nuku tähti helmassa päivän.
    (Vuokko Laatio)
  38. Siell’ kukkia täynnä on maa,
    sydän väsynyt levätä saa.
    Kevyt kulkea on, ei ahdista siellä
    ei tuskia tunneta taivaan tiellä.
  39. Kun aamu saapui, niin matka päättyi
    ja uneen uuvutti väsyneen.
    Ei tunnu tuska, ei vaiva mainen,
    on rauha sydämessä nukkuneen.
  40. Nyt olet vapaa ja mukana tuulen
    saat kulkea rajalle ajattomuuden.
    Olet kimallus tähden, olet pilven lento,
    olet kasteisen aamun pisara hento.
  41. Vaan ylitse kaikkien kyynelten
    tuhat muistoa meitä lohduttaa.
    Ne tallessa päivien menneiden,
    tuhat muistoa kultaakin kalliimpaa.
  42. Valkeni aamu kesäinen
    tuoden viestin surullisen.
    Ei auttanut toive ihmisen,
    vaan saapui uni ikuinen.
  43. Pois aurinko painui, lankesi ilta,
    jäi taivaan rannalle säihkyvä silta,
    mut kaukaa korven tummuvan yöstä
    soi laulu ihmisen työstä.
    (E. Leino).
  44. Rannalle himmeän lahden
    aurinko laskenut on.
    Kutsu jo soi iltahuudon,
    taakka jo laskettu on.
    (K. Hämäläinen)
  45. En ole poissa, vaan luoksenne saavun
    mukana jokaisen nousevan aamun
    ja jokaisen tummuvan illan myötä
    toivotan teille hyvää yötä.
    (E. Leino)
  46. Sinä odotit kevättä, kesää uutta,
    sen valoa, lämpöä, suloisuutta.
    Sait kauneimman, ihanan uuden maan.
    Jäimme sinua kyynelin kaipaamaan.
  47. Vei kotiin Herra jo uupuneen,
    elon pitkän kulkea antoi.
    Otti syliinsä vanhan ja väsyneen,
    hänet rauhan rantahan kantoi.
  48. Vaikka tiemme erkani päällä maan,
    jäi minulle muistojen silta.
    Sillä sillalla kanssasi olla saan
    joka ainoa päivä ja ilta.
  49. Sinä odotit kevättä, kesää uutta,
    sen valoa, lämpöä, suloisuutta.
    Sait kauneimman, ihanan uuden maan.
    Jäimme sinua kyynelin kaipaamaan.
  50. Kaikk’ on niin hiljaa mun ympärilläin,
    kaikk’ on niin hellää ja hyvää.
    Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin,
    ja tuoksuvat rauhaa syvää.
    (E. Leino)
  51. Elo mainen kun iltaan raukes,
    oli tyyntä ja rauhaisaa niin.
    Joku portti vain hiljaa aukes,
    ja se iäks suljettiin.
  52. Kun loistat tähtenä iltataivaan,
    niin muistathan lapsias´ päällä maan.
    Teit eestämme, isä, niin paljon työtä,
    siitä sinulle kiitos ja hyvää yötä!
  53. Ruislinnun laulu korvissani,
    tähkäpäiden päällä täysi kuu;
    kesäyön on onni omanani,
    kaskisavuun laaksot verhouu.
  54. Minne meri ja taivas kantaa,
    minne aalto ja tuuli käy,
    siellä nouseva aurinko hohtaa
    ja sydämelles lempeän rauhan suo.
  55. Ei syki enää sydän lämpöinen
    on poissa rakas, läheinen.
    Kuvasi kultaisen
    suljemme kätköihin sydämen.
  56. Ei kuolema ole arvoitus,joka kerran ratkeaa.
    Se on ihmisen ihana oikeus
    taipaleensa tehtyään nukahtaa.
  57. Emme pyytäneet Luojalta päiviä lisää,
    vaan yhdessä kutsuimme Taivaan Isää.
    Ota hellästi syliisi, taivaaseen kanna,
    hellyydellä peittele ja levätä anna.
  58. Vei kotiin Herra jo uupuneen,
    elon pitkän kulkea antoi.
    Otti syliinsä vanhan ja väsyneen,
    hänet rauhan rantahan kantoi.
  59. Me emme tiedä mit´ on elää, kuolla,
    niin vähän tiedämme me lapset maan,
    niin korkealla päämme yläpuolla,
    kaikk´ kohtalomme langat solmitaan.
  60. Kun loistat tähtenä iltataivaan,
    niin muistathan lapsias´ päällä maan.
    Teit eestämme, isä, niin paljon työtä,
    siitä sinulle kiitos ja hyvää yötä!
  61. Olit niin kuin tähdenlento,
    lapsukainen, pieni hento.
    Valon loit sä kotihimme,
    ikikaipuun sydämiimme.
  62. Nuku tuoksuun kukkien,
    nuku lauluun lintujen,
    nuku nuoruusunelmiin
    nuku kevättoiveisiin.
  63. Vain pienen hetken verran
    jokainen meistä taivaltaa,
    kunnes enkelin syliin
    päänsä painaa saa.
  64. Tuuli tuule sinne missä muruseni on
    leiki hetki hänen hiuksillaan
    kerro rakkauteni, kerro kuinka ikävöin,
    kerro, häntä ootan yhä vaan.
  65. Ei ollut lapsonen tänne luotu
    maailman virtojen vietäviin,
    vain taivaan lainaksi meille suotu,
    ja siksi muuttikin taivaisiin.
  66. Hiljaisuuden äärelle
    sä miksi käyt näin varhain.
    Ain sydämessäin sinusta
    säilyy muisto parhain.
  67. Jumalan kämmenellä
    ei pelkää ihminen,
    Jumalan kämmenellä
    ei kukaan ole turvaton.
  68. Maan korvessa kulkevi lapsosen tie,
    hänt´ ihana enkeli kotihin vie.
    Niin pitkä on matka, ei kotia näy,
    vaan ihana enkeli vierellä käy.
  69. Päivänä kauniin kesäisen
    hiljeni sydän kultainen.
    Lähtösi vaikea kestää on

    surumme suuri ja sanaton.
    Lohtuna muistot rakkaat.
  70. Enkeli hiljaa vierellä kulki,
    kädestä otti,
    syliinsä sulki.
    Suojaansa otti siivillään,
    kuiskasi hiljaa – lähdetään.
  71. Sammui loiste silmien valon,
    taukosi sykintä sydämen jalon,
    herposi käsi auttava, antava,
    rakkaus kaikkien kuormia kantava.
    Päivänpaiste muistollesi.
  72. Ei mikään voi kuolla, ei kukat, ei tuuli,
    ei rakkaus kuolla voi.
    Ohi polku vain kulkee
    ja kukat jää taakse
    muualla tuuli soi.
  73. Me kutsumme häntä,
    mutta hän ei käänny enää.
    Hän on matkalla lapsuutensa metsiin,
    sinisen kukan ja kultaisen kevään maahan.
    Siellä laulavat toisenlaiset linnut.
  74. Unen purppurasiltaa pitkin tule,
    kun kaipuu on lohduton.
    Pidä kädestä kiinni silloin,
    kun minun vaikeinta on.
    Ja luokses kun tulen – milloin?
    Ole minua vastassa silloin.
  75. Side viimeinen kotiimme lapsuuden
    katkesi hiljaa sammuen.
    Sinulle kiitokset kauneimmat
    tahdomme antaa,
    sinut rinnalle äidin (isän)
    nukkumaan kantaa.
  76. Päivä kaunein sammuva on
    kukka kuolee korvaamaton,
    kun päättyy tää, muisto vain jää.
    Kun sä lähdit tänään pois
    huomiseen ei uskoa vois
    kun päättyy tää, vain muisto jää.
  77. Ei aukene tuttu ovi,
    ei saavu keinuun istujaa,
    joka kuunteli säveltä tuulen,
    pihapuunkin sirkuttajaa.
    Se istujan paikka on tyhjä,
    kotipihakin vailla kulkijaa.
  78. Kädet paljon työtä tehneet,
    mua lasna kantaneet,
    kädet väsyneet, kädet rakkaat,
    mun puolesta rukoilleet
    ne peitteellä hiljaisina suonin sinisin
    nyt viimeisen, viimeisen kerran
    on käyneet ristihin.
  79. Lähdit niin hiljaa,
    että aamu vain kuuli.
    Sylissään matkalle
    sinut kantoi tuuli.
    Mutt’ sydämiimme
    läpi elämän
    jätit muistosi lämpimän. 
    (Aki Sirkesalo)
  80. Et ole ikiunessa, et ole poissa,
    olet tuhat tuulta puistikoissa,
    olet valon välke aallokossa,
    olet timantti hankien loistossa.
    Et ole jättänyt meitä, et ole vaiti,
    olet lintujen laulu taivaalla,
    olet kuiskaus viljapellolla,
    olet henkäys rakkaasi poskella.

Mikäli mieleesi tulee jokin kaunis muistolause tai muistovärssy, jaathan sen meidän kanssamme sähköpostilla. Tällöin voimme myös tallettaa sen muiden muistovärssyjen joukkoon ja kaikkien löydettäväksi.

Koitko tämän mielenkiintoiseksi? Haluaisiko kiittää jakamalla?Share on Facebook
Facebook
0Tweet about this on Twitter
Twitter
Pin on Pinterest
Pinterest
0Share on LinkedIn
Linkedin